Saariselän ruskaa kokemassa
Julkaistu La. 4.10.2014, muokattu Ti. 7.10.2014
Päivä:
Retkikohde:
Kuusaan Ladun ja Valkealan Ladun järjestämä ruskamatka alkoi perjantai-iltana. Linja-auto kierteli Kouvolassa keräämässä matkustajat kyytiin, ja matka kohti pohjoista saattoi alkaa. Pari matkustajaa saatiin vielä Ristiinasta ja Mikkelistä. Kahvitaukoja pidimme Siilinjärvellä ja Oulussa. Jossakin välissä saattoi unikin hieman tulla. Aamiaista nautimme Rovaniemellä, ja perillä Saariselällä olimme lauantaina puolen päivän jälkeen.
Lauantai
Kuusaan Ladun retkeläisten majoitus oli Luppoloma-nimisessä mökissä. Valkealan Ladun mökkinä oli Raahenmaja, mistä myös minä löysin majapaikan itselleni. Purettuamme matkatavaroitamme ja palauduttuamme hetken linja-autossa istumisen rasituksesta lähdimme tutustumaan ympäristöön. Ensimmäinen retkemme suuntautui Laanilaan ja Laanihoviin. Siellä oli menossa päivittäiset monotanssit. Tuulalle ja minulle ei sattunut monoja mukaan, joten kävimme kääntymässä ovella, ja lähdimme takaisinpäin. Emme kuitenkaan palanneet suorinta reittiä, vaan kävimme Prospektorin entisellä kultakaivoksella etsimässä geokätköä. Kaivoksella oli rekvisiittaa ja kullankaivajatunnelmaa luova kaivoskuilu.
Retkiltämme palattuamme rentouduimme saunassa ja vahvistimme itseämme Tuijan valmistamalla päivällisellä. Ikkunan takaa juoksenteli välillä pari vikkelää oravaa esimässä herkkupaloja, mikä tietenkin piti kuvaajien aistit valppaana. Joillakin riitti voimia käydä tansseissa joka ilta. Itsekin uskaltauduin tanssilattialle parina iltana.
Sunnuntai
Sunnuntaina nautimme aamupalan ja valmistauduimme ensimmäiselle varsinaiselle päiväretkelle. Suurin osa mökistämme lähti ''lyhyemmälle'' retkelle, mutta kolme meistä osallistui Luppoloman asukkaiden mukana Timo Putkosen vetämälle retkelle Saariselältä luoteeseen päin.
Kuljimme polkua myöden harvassa ja jo hieman ruskaisessa metsässä. Matkalla näimme niin turistien houkuttimiksi tehdyn kotakylän kuin turismin varjopuoliakin. Kun sesonki on ohi, ei varusteita viitsitä tuoda pois metsästä, vaan pulkat ja tulisijat saavat jäädä ruostumaan. Lopulta saavuimme Alajoenlammelle. Sen rannalla vietimme tovin eväitämme syöden ennenkuin lähdimme kiipeämään Kuusipäälle. Kuusipäältä näkyi jo seuraava kohteemme eli Kaunispää ja kahvila sen laella.
Nousu Kaunispäälle sujui ruskaisen koivikon läpi. Kahvin ja pullan jälkeen oli aika palata mökeille toista rinnettä pitkin. Se olikin hieman vaikeampaa, sillä rinteellä oli meneillään suuria maanmuokkauksia, ja liikkumista oli rajoitettu. Polku alas kuitenkin löytyi.
Maanantai
Maanantaina meidät vietiin linja-autolla lähelle Aittajärveä, mistä kävelimme Metsonmäennysvaaran rinnettä pitkin kohti Luttojokea. Matala joki mutkitteli kuvauksellisesti, ja parista sen sivuojasta jouduimme hyppäämään yli kastumista uhmaten. Luttoa ylävirtaan seuraten vastaan tuli lopulta Luttotupa, mistä eteenpäin polkumme leveni ja vastaan tuli niin muita retkeilijöitä kuin maastopyöräilijöitäkin.
Illalla seuraamme liittyi sveitsiläinen Markus, joka oli saapunut Norjasta retkeilläkseen muutaman päivän kanssamme ja palatakseen taas Norjan kautta omiin seikkailuihinsa.
Tiistai
Tiistaina saimme linja-autokyydin Kiilopäälle. Lyhyemmän matkan kulkijat jäivät matkalla pois kulkeakseen Saariselälle Ruijanpolkua myöden. Muut lähtivät kävelemään Luulammelle. Maasto muuttui nopeasti puuttomaksi kulkiessamme polkua pitkin Kiilopään rinteellä. Luulammella joimme kahvit, ja jatkoimme Rumakurun uudelle päivätuvalle syömään eväitä.
Matkan jatkuttua ympäristö muuttui karummaksi, horisontti siirtyi kauemmaksi ja kuvaajat alkoivat jäämään jälkeen. Olin tosin suunnitellutkin Tuulan kanssa, että poikkeamme reitiltä ja menemme tutustumaan Pääsiäiskuruun. Niinpä annoimme kiireisempien jatkaa suoraa reittiä, ja menimme arvioimaan Pääsiäiskurun mittoja geokohteen tehtävän suorittaminen mielessämme. Sitten kiipesimme tuuliselle Iisakkipäälle kuvaamaan maisemia. Luontopolku toi meidät alas Saariselälle lähelle mökkiämme.
Keskiviikko
Myös keskiviikkona tavoittelimme Kiilopäälle. Linja-auto jätti meidät tienvarteen Ruijanpolulle. Sieltä kävelimme Sivakkaojan laavulle. Ritva oli tehnyt taikinan, mistä Timo alkoi paistamaan meille lettuja retkipannullaan. Kahvista ja letuista kylläisinä oli aika jatkaa matkaa. Valitsin Tuulan kanssa pidemmän reitin, sillä tavoitteenamme oli etsiä Niilanpään poroerotuskämpän geokätkö. Sattui vain sellainen tapaturma, että geokätkön etsiminen unohtui, kun katseltavaa ja kuvattavaa oli niin paljon. Ehdimme sopivasti takaisin Kiilopäälle savusaunaan muiden kanssa. Kiilo-ojan 9,5 asteinen vesi palautti mukavasti päivän rasituksista.
Torstai
Torstaina olisi ollut mahdollisuus päästä tutustumaan Ivaloon. Päätin Tuulan ja Markuksen kanssa lähteä omalle retkellemme. Sunnuntaina oli unohtunut etsiä Kaunispään huipulta geokätkö. Sitä asiaa lähdimme ensin korjaamaan. Kaunispäältä jatkoimme Urupäälle. Urupään huipulla on jonkinlainen voimakkaasti radiotaajuuksilla säteilevä koppi, mutta uskalsimme liikkua sen lähellä, sillä kopissa hääräävä huoltomieskin uskalsi.
Urupään huiputettuamme lähdimme laskeutumaan alas koilliseen kohti Joikun kotaa. Siellä saamelaispariskunta pitää tilausravintolaa ja latukahvilaa sesonkiaikana. Nyt siellä tosin oli hiljaista, mutta käytimme tilaisuutta hyväksemme ottaaksemme helppoja kuvia aidatuista poroista.
Eväitä syötyämme lähdimme erästä kurua seuraavaa polkua pitkin kohti etelää. Maisema oli syksyisen metsäistä, ja samanlaisia näkymiä voisi hyvinkin löytää myös Etelä-Suomesta. Kuukkeli lenteli hetken seuranamme. Reitti oli hyvin rauhallinen. Ihmisiä alkoi tulemaan vastaan vasta Palo-ojan kodan tuntumassa. Palasimme Saariselälle juuri sopivasti, sillä Markuksen suuresti ihannoima yhtye Souvarit oli aloittelemassa esiintymistään K-Supermarket Kuukkelin edustalla.
Perjantai
Retkiohjelman mukaan olisi ollut tiedossa viikon pisin noin 25 kilometrin retki. Markus oli kuitenkin lähdössä iltapäivällä Rovaniemelle, joten lähdin hänen ja Tuulan seurassa lyhyemmälle kierrokselle lähimaastoon. Ensin tutustuimme Savottakahvilan näyttelyyn Laanilassa. Sieltä jatkoimme Piispanojan tulipaikalle syömään eväitä kuukkeleiden seurassa. Palasimme mökillemme keloja kuvaten. Illalla pakkasimme, siivoilimme ja järjestelimme paikkoja, sillä aamulla sellaiseen ei enää olisi ollut aikaa.
Lauantai
Aamun ohjelmassa oli lähinnä syödä aamupala ja kantaa laukut linja-autoon. Katselimme, kuinka mökkien katot kimaltelivat valkoisina. Yöllä oli ollut ensimmäisen kerran pakkasta viikkomme aikana. Lähtö oli kahdeksalta, ja reitti oli sama kuin tulomatka käänteisenä. Myös taukopaikat olivat samat. Kouvolaan saavuimme illalla yhdentoista maissa.
Tällä kokemuksella ei olisi mitään syytä, miksei tällaista ruskamatkaa Saariselälle voisi tehdä uusiksi vaikka jo lähi vuosina.
Teksti: Harri Forsgren, kuvat: Harri Forsgren ja Tuula Forström